Charles Darwinin on väitetty sanoneen: ”Ei se ole vahvin tai viisain, joka selviytyy, vaan se, joka on kaikkein muutoskykyisin.” Tämä ajatus resonoi erityisesti nykyisessä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Vahvinkin yritys on vaarassa, jos sen kyky muuttua ja uudistua ei ole enää agendalla.
Uudistumiskyvyn tulisi lähteä yritysten hallituksista, joissa määritetään strategiat ja suuntaviivat. Hallitusten on kyettävä mukautumaan uusiin tilanteisiin, mikä vaatii oikeanlaista kokoonpanoa ja diversiteettiä. Täysin homogeeninen hallitus tuskin tuo erilaisia näkemyksiä tai ajatusmaailmoja.
Puheenjohtajan rooli korostuu tässä kontekstissa. Hänen on kyettävä johtamaan hallituksen prosesseja ja toimintakulttuuria sekä varmistettava hyvä ja sparraava suhde toimitusjohtajaan.
Mutta kuinka hyvin hallitusten toimintaa mitataan? Onko hallitus kyvykäs luomaan ja ohjaamaan strategiaa ja sen toteutusta? Onko hallituksen työskentely tehokasta? Onko tapana määritellä KPIt hallitukselle ja toimitusjohtajalle?
Useimmilla hallituksilla on käytössään itsearviointimalli, ja on hyvä, että hallitus keskustelee toimintatavoista. Kuitenkin, voiko hallitus ”sokeutua” omalle kyvylleen muuttuvassa toimintaympäristössä? Miten mittaamme hallitustyön kyvykkyyttä?
